Maailmassa on ehkä vain yksi asia, minkä parissa unohdan Prinsessa Nirppanokan luonteeni - komposti. Ooh ja aah, miten upeaa se onkaan, kun munankuorista, kahvinporoista ja talouspaperista tulee tummaa, kosteaa multaa.
Ilmeisesti ihan kaikki eivät jaa innostustani.
Kutsuin tässä päivänä muuan Alakerran Rouvaa ihastelemaan kottikärryihin kasaamaani puolivalmista multaa.
- Jos olisit kastemato, olisitko ihan liekeissä tästä, tiedustelin itsekin ihan intopiukeana.
Rouva katseli vuoroin minua ja vuoroin mätiä elintarvikkeita epäuskoinen ilme kasvoillaan. Lopulta hän sai sanottua jotain sen suuntaista, että ei oikein pysty eläytymään kastemadon osaan tässä.
Minä jatkoin matkaani lehtikompostille, jonne latasin elintarvikemullan jälkikompostoitumaan. Mikä onnenpotku minua kohtasikaan, kun löysin vielä samaan syssyyn kellarista edellisen asukkaan jättämän talikon. Kattokaa ny miten hieno se on, oikein puusta veistetty varsi ja kaikkea.
Netistä luin, että komposti tykkäisi, jos sinne laittaisi typpeä eli suomeksi sanottuna pissaa. Sitäkin ehdotin Alakerran Rouvalle, että jos voisi kuskata pikkupoikansa potan pihan perälle. Ihme juttu, taas se tuijotti mua epäuskoinen ilme kasvoillaan. Alakerran Isäntää en uskaltanut pyytää kompostiin pissaamaan (mutta jos Kimmo luet tätä, niin antaa mennä vaan!).
Viime kesänä komposti kävi liian kosteana ja haisi pahalle. Tänä vuonna ongelma on päin vastainen, ainakin toistaiseksi kylmän kompostin ovat ottaneet omakseen muurahaiset. Täytynee lisätä kuumaa vettä ja herätettä, niin eiköhän se siitä.
Kyllä kompostointi sitten on ihanaa.
Mä en vaan halunnut tunnustaa että käyn salaa pissillä sun kompostissa! Sehän toimii, kun mun mäyrä käy jo salaa pissillä sun makuuhuoneessa!
ReplyDeleteps. madot on ihkuja! Mato-tatska olis just hieno!