Oct 17, 2009

Täs ny on ollu vähä kaikenlaista

Lainasin otsikon ystävän t-paidasta. Ihan loistava. Minäkin haluisin tommosen; aina on vähän kaikenlaista elämässä.

Yritin nukkua päiväunet, mutta teki mieli siivota. Raskaushormoonit vastaan maalaisjärki 1-0. Koko ajan tekee mieli pyykätä, järjestää, pyyhkiä, kutoa, ommella ja vaihtaa tavaroiden paikkaa. Tulokset eivät tosin ole kovin mainittavia vaikka kuinka lyllerrän ympäriinsä. Harri kutsuu minua Boungka Boungxiksi, mikä on ilmeisesti verbalisointi siitä, miltä näytän.

Odotan että pesänrakennusvietti herää myös miehellä, koska hoitonurkkaus on edelleen rakentamatta. Ehkä tässäkin auttaa ns. viime hetken paniikki. Porakone alkaa laulaa viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäis oikeastaan olla jo matkalla sairaalaan. Ei se mitään, mies aloitti kuitenkin valmistautumisen vauva-arkeen hankkimalla meille sen sortin palonsammutuskaluston, että voitais perustaa Käpylän VPK tänne meidän kaksioon.

Vauvan odottaminen on monessakin mielessä matkustamista ajassa. Viikot ja päivät saavat uudet koodit, joissa jokaisella hetkellä on merkityksensä: nyt kasvatetaan kättä, jalkaa, silmäripsiä ja aivoja. Raskaus on myös matkustamista ajassa taaksepäin isovanhempien lapsuuteen, aikaan, jolloin kaikki oli yhteistä. Vauvaihmiset ovat ihmeellisen yhteisöllisiä ja avuliaita: yksi antaa tarvikkeita, toinen tuo ruokaa, kolmas tarjoutuu hieromaan väsyneitä jalkoja, neljäs kantaa kassikaupalla vaatteita. Ole hyvä, ota tästä, ei maksa mitään. Ihan kun olisi päässyt salaseuran jäseneksi.

Lorna Sage kirjoittaa elämäkerrassaan, että "Pregnant, I was my own prison". Viimeisinä kuukausina raskaana oleva on tuomittu kovaan työhön, altistettu erilaisille fyysisille kivuille ja sekoitettu kemikaaleilla, jotka vaikuttavat henkiseen tasapainoon ja häiritsevät unta. Tämä, pohtii puolestaan Andrew Cullen, olisi missä tahansa muissa olosuhteissa rikos ihmisoikeuksia vastaan.

Onneksi on paljon hyvääkin. Niin kuin salaseuralaiset. Ja oikeus nukkua päiväunet töissä. Säännöllinen hieroja, pöytään kannettu ruoka ja uudet harrastukset. Ja vauva, joka seitsemältä aamulla ilmoittaa napakalla potkulla, että "äiskä, mua ei väsytä enää!".

No comments:

Post a Comment