* * *
Eltsu menee parturiin. Onko aika leikata The Äititukka?
AS tykkää tästä.
Eltsu
Legendaarisen äititukan kulmakivi on helppohoitoisuus. Tämän vuoksi esimerkiksi lyhyehkö polkkatukka-permanentti on suosittu "äititukka". Permanentti on siitäkin kiva, että siinä ei niin huomaa juurikasvua eikä sitä tarvi laittaa tai leikata, että voi sitten seuraavan kerran käydä parturissa esimerkiksi lapsen yksivuotissynttärien tienoilla, kun "tää tukkahan on vielä ihan hyvä".
Saija
Se tulee kyllä itsestään. Se on sitä, kun juurikasvu esittäytyy, eikä enää jaksa pestä hiuksiaankaan niin usein. Lisäksi kampaamokäyntien välit venyvät ja aina on hieman ylikasvanut malli. Tämä onnistuu lyhyille ja pitkille hiuksille oikein mallikkaasti. Tarvitsee vain tehdä riittävän monta mukeloa. :D
Toivottavasti tulee/tuli kiva kampaus!
Toivottavasti tulee/tuli kiva kampaus!
Eltsu
^^ Onneksi mun kampaaja soittaa mulle kotiin, jos edellisestä käynnistä on yli kuus viikkoa :D Ja kuivasamppoo, siinä kotiäidin elämän pelastus!
JP
Älä edes leikilläsi!!
Huomaan ettei Hartsa ole vielä kommentoinut mitenkään. Lienee pökrännyt kauhuissaan näppäimistölle. :P
Huomaan ettei Hartsa ole vielä kommentoinut mitenkään. Lienee pökrännyt kauhuissaan näppäimistölle. :P
U
Et helvetis! Sanoo yyhoo joka kynsisaksilla leikka joka päivä toista puolta kun huomaa, että toinen puoli on pidempi. Mutta oikeasti - tukan pesusta tulee hyvin erilainen asia kuin ennen - se on niitä harvoja aikoja kun olet itsesi kanssa - - se on taivaallinen hetki joka saa enkelit laulamaan - joten ET pyyhi tätä mahdollisuutta. Amen.
Eltsu
JP:n helpotukseksi voin kertoa, että päädyin väri-malli-yhdistelmään "Milla Magia". Mutta olis kyllä mahtava, jos mun äiti vois ottaa mummolookin!
JP
JP is content.
Ajattelin pitkään, että minusta ei ole äidiksi. En jaksa istua hiekkalaatikolla, en osaa leikkiä pikkuautoilla, rakastan työtäni ja suhtaudun siihen kunnianhimoisesti ja intohimolla enkä ole valmis luopumaan minulle tärkeistä asioista - matkoista, kulttuurista ja tyylistäni esimerkiksi - lapsen takia. No good for mama siis.
Onneksi ystäväni ovat minua viisaampia ja rohkeampia. Heistä tuli äitejä, jokaisesta omanlaisensa. Yksi viihtyy lapsen kanssa kotona, yksi palasi pian takaisin töihin, yhdelle sopii oloasu ja toinen pitää tinkimättä kiinni rokista tyylistään. Ja ennen kaikkea: omille lapsilleen he ovat riittävän täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat.
Minäkin hoksasin, että äitiys ei sulje pois minuutta vaan rikastaa sitä entisestään. Missään ei tosiaan ole lakia, joka määrää minut luopumaan säännöllisistä parturikäynneistäni. Missään ei sanota, että lapsen kanssa pitää pysyä kotona ja haista aamusta iltaan korvapuusteilta ja mäntysuovalta.
Huokaus ja helpotus. Äitiys ei ole tukasta kiinni, joten kyllä minäkin taidan tästä selvitä.
Me and my kinda mama style, raskausviikko 37.
P.s. Lisää pohdintojani aiheesta ja aiheen vierestä joulun jälkeen Helsingin Sanomissa :O
Oli ilo lukea äitiyspohdintaasi. Odotan innokkaasti HS:n kirjoitustakin!
ReplyDeleteEräs kaverini suhtautui äitiyteen varsin ennakkoluuloisesti ja oli varma, että aivot pehmenevät viimeistään synnytyssairaalassa. "Se tapahtuu kaikille, eikä kukaan ole turvassa!", hän sanoi. No, nyt hän on raskaana, joten katsotaas sitten, miten käy :)
Toinen raskaana oleva kaveri puolestaan vaikuttaa ihanan tyyneltä ja seesteiseltä koko ajan.
Eli äitejä on moneen lähtöön. Ja hyvä niin.
Kiitos ajatuksistasi Hertta! Olisi hauska lukea myös muiden äitiys-pohdintoja.
ReplyDeleteMitä tulee Hesarin juttuun.. no, se on ihan erilainen, kun alunperin sovittiin. Mutta tärkeästä aiheesta kuitenkin. Jään odottamaan palautettanne (sekä hieman kauhulla valokuvia, joita minusta juttuun otettiin..).