Pakkaspäivän ajatuksia

Pakkasmittari näyttää edelleen huikeita parinkymmenen asteen lukemia, joten Vekaravaarassa pysytellään kivasti kotona ja sisällä. Päivät onneksi kuluvat yllättävän nopeasti vauvan ja koirien kanssa (koska jollakin on koko ajan nälkä, pissahätä, huomionkipeys tai yleisahdistus  ).

Vekara alkaa pikku hiljaa paljastaa meille persoonaansa. Hän on kyllä hyvin viehättävä, mutta kärsivällisyys ei näytä olevan hänen(kään) hyveensä. Kun on nälkä, ruokaa pitää saada H-E-T-I. Puolen minuutin odotus on aivan liikaa ja se kerrotaan äidille äänekkäästi. Ruokaa pitää saada myös riittävän helposti ja vaivatta: jos imeminen on liian työlästä, herra saa megaluokan raivarin noin kymmenen sekunnin yrittämisen jälkeen.

Yöt ovat viime aikoina olleet hieman huonoja, kun vekaralla on ollut maha kipeä. Olen yrittänyt löytää syyllisen karsimalla ruokavaliostani paprikan, limsan, maitotuotteet, ruisleivän, suklaan ja suuresti rakastamani greippimehun - toivottavasti auttaa. Muutenkin vekara on kyllä niin äänekäs nukkuja ettei mitään rajaa - pinniksestä kuuluu pitkin yötä kaikenlaista ininää, yninää ja päkätystä

Eilen vekara vietti kolmen viikon virstanpylvästä ja sen kunniaksi äiti kuskasi hänet mummille hoitoon. Äitiys opettaa näköjään yllättäviäkin asioita - ei sillä, että olisin ikinä ollut erityisen huono kuluttamaan rahaa, mutta eilen syntyi ihan uuden sortin ennätys siinäkin lajissa. Palaan saaliiseeni myöhemmin.

Lopuksi vielä ystävän lähettämä ajatus kirjasta Äiti tuu ikkunaan: äitiys - elämä vai kohtalo (1991).

"Äitiyden on väitetty olevan ambivalientti tila, joka samanaikaisesti sisältää hurmion ja tuskan, ilon ja ahdistuksen, lupauksen ja huolen tulevaisuudesta. Äitiys merkitsee voimakkaan jakautumisen kokemuksen ja ruumiin kaksinkertaistumisen lisäksi itsen ja toisen erottautumisesta ja läsnäoloa."