Jan 25, 2010

Rakkaus, Huoli ja RS-virus

Ennakkoon ei voi mitenkään aavistaa, kuinka paljon onnea ja rakkautta pieni vauva tuo tullessaan. Rakkauden kanssa yhtä matkaa saapuu hänen veljensä huoli, joka kääntää äidin, isän, isovanhempien ja muiden läheisten sydämet syrjälleen tämän tästä.

Meillä on huolta ja murhetta riittänyt viime päivinä ihan liiaksikin asti.

Perjantaina normaali neuvolavisiitti sai yllättävän käänteen, kun terveydenhoitaja lähetti rohisevan vekaran terveysaseman ylilääkärin tutkittavaksi. Ylilääkäri puolestaan passitti meidät edelleen Lastenklinikan päivystykseen, missä vekaralla todettiin rs-virus. Kyseessä on periaatteessa ihan tavallinen flunssa, paitsi kun kyseessä on pieni vauva. Hengitysteihin kertyvän sitkeän liman takia pikkuisten hengitys vaikeutuu ja jokainen voi päätellä ihan itse, että mitä siitä sitten seuraa.

Viikonloppu kului Lastenklinikan infektio-osastolla eristyksessä. Virusta ei varsinaisesti voida hoitaa, mutta lapsen oloa helpotetaan lääkehöyryillä ja punkteeraamalla hengitysteitä nenän kautta letkulla. Koska vekara hapettui välillä melko huonosti ja eteenkin hiilidioksidia kertyi elimistöön yli sallitun rajan, punkteerausta tehtiin tiheimmillään tunnin välein. Voin sanoa: ei oo kivaa hommaa. Vekara huusi hengen hädissään enkä tiedä kumpi meistä itki enemmän, äiti vai potilas. Tunnin välein.

Vekara sai myös lisähappea maskista ja selvisi onneksi ilman koneellista hengitystä, vaikka sitäkin mahdollisuutta meille väläyteltiin. Tipaltakin vältyttiin, kun vekara syö niin hyvin (Tosiaankin! Hän painaa jo yli neljä kiloa!).

Sunnuntaina hengitys kuullosti jo paremmalta ja pääsimme kotiin. Nyt tautia hoidetaan keittosuolatipoilla ja nenän niistäjällä ja toivotaan sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että tämä menee pian ohi.

Valitettavasti virus tarttuu melko helposti ja meneillään on taas se joka-toinen-vuosi, kun sitä on liikkeellä erityisen paljon. Sydämestäni kyllä toivon, että mahdollisimman moni pieni tältä taudilta välttyyy.

4 comments:

  1. Voi pientä! Itselläkin on huoli omastamme, kun ei koskaan voi tietää mistä pöpöjä tarttuu. Mukavaa lukea kuulumisianne - meidän ihmispentumme kun on ainoastaan muutaman päivän vanhempi :)

    Toivottavasti pienen olo on jo parempi - tsemppiä vanhemmille!

    ReplyDelete
  2. Voi ei! Voimia kovasti koko perheelle. Hurjaa tuollainen, osaan kuvitella miten voimaton sitä onkaan pienen ihmisen kärsimysten kanssa. Tsemppiä!
    T. Kardemumma kirjautumati

    ReplyDelete
  3. Kiitos tervehdyksistänne! Pöpöjä on kyllä melkein mahdoton välttää - me emme ole vielä käyneet vekaran kanssa missään ihmisten ilmoilla ja meillä on käynyt vain läheisimpiä ihmisiä ja silti vekara sai viruksen. Nyt hän on onneksi jo melkein terve :)

    ReplyDelete
  4. Tuo on ihan kamalaa, kun oma lapsi sairastaa. Ja vielä noin pienenä. :( Onneksi alkaa jo helpottaa.

    ReplyDelete