May 7, 2010

Neljä kuukautta!

 Nelikuisen uusi harrastus on vauvauinti. Koko perhe suosittelee!

Pikkuinen ukkeli on jo neljä kuukautta! 62 senttiä ja seitsemän kiloa iloa!

Vekara on kova jutustelemaan ja yrittää jo ryömiä. Hän on myös alkanut ottaa kontaktia koiriimme ja juttelee ja seurailee heitä mielellään. Pidempikarvainen on jo useampaan otteeseen jäänyt ohikulkumatkalla korvastaan kiinni ipanaan, mutta suhtautuu tähän ihailtavan tyynesti.

Päivärytmimme on muodostunut melko säännölliseksi, mikä helpottaa elämää kovasti, kun sekä äiti että vekara tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vekara herää yleensä kahdeksan aikoihin. Joskus nahkavekkari on aikaisessa ja tillottaa silmät seljällään jo ennen kuutta. Silloin yritän tainnuttaa hänet vaipanvaihdon ja syömisen jälkeen vielä hetkeksi jatkamaan unia.

Viimeistään yhdentoista maissa lähdemme yleensä vaunulenkille, ja vekara ottaa vähintään puolen tunnin aamupäiväunet. Vaunulenkillä minulla on tapana hoitaa asioita lähikaupassa, -lankaliikkeessä ja -postissa, nauttia vaihtelevalla menestyksellä kevätsäistä ja syödä hieman välipalaa kävellessäni.

Syönnin jälkeen jutustellaan ja leikitään. Puoli kahden maissa menemme sänkyyn pötköttämään, lueskelemme kirjaa ja otamme iltapäiväunet, jotka toivon mukaan kestävät vekaran osalta vähintään pari tuntia.

Illan rutiinit ovat vielä hakusessa, mikä näkyy pahimmillaan yliväsyneenä ja kiukkuisena ipanana. Joka tapauksessa vähintään yhdet pienet tirsat olisi hyvä iltaan mahduttaa.

Puoli yhdeksältä alamme valmistella vekaraa yöunille. Vaihdetaan vaippa ja yöpaita, luetaan kirjaa ja lauletaan tuutulauluja. Sitten vekara nostetaan omaan sänkyyn unta odottamaan. Isi tai äiti valvoo ja auttaa tarvittaessa vieressä. Iltarutiinit ovat selkeästi helpottaneet nukkumaan menemistä - toivotaan, että yötkin paranevat, jahka iltapuuro saadaan mukaan kuvioihin.

Öistä ei tässä vaiheessa sen enempää. Äiti on nyt siirretty olohuoneen lattialle, ja alustavat tulokset ovat lupaavia. Palaan raportoimaan asiasta myöhemmin lisää.

Päiviin mahtuu toki monenmoista muutakin puuhaa, syömistä, vaipanvaihtoa ja vauvan hoitoa, mistä itse erityisesti nautin. Maanantaisin yleensä olemme ja öllöttelemme, tiistaisin käymme äiti-vauva -joogassa, keskiviikkoisin on leikkipuiston vauva-aamupäivä ja torstait ja perjantait on varattu ystävien tapaamiseen. Viikon kohokohta on sunnuntai, jolloin koko perhe suuntaa vauvauintiin. Viikon päätteeksi äiti karkaa vielä sunnuntai-iltana ystäviensä kanssa pilatekseen, ja on taas valmiina uuden viikon haasteisiin.

* * *

Uusimmassa Vauva-lehdessä on muuten hyvä artikkeli siitä, kuinka selvitä vaativasta vauva-ajasta. Itse sain monta oivallusta sitä lukiessani, suosittelen kaikille asian kanssa painiskeleville!

3 comments:

  1. Heissan ja onnea nelikuiselle! :)
    Meidän iltarutiinit alkoi sujua kun tossa reilun kuukauden iässä alettiin kylvettää poikaa joka ilta. Itkuisuus helpotti ainakin kylvyn ajaksi :) ja sitten kun iltaitkuisuus loppui siinä parin kuukauden iässä niin "rutiini" jäi päälle eli edelleen kylvetetään melkein joka ilta. Jos ei kylvetetä niin käydään yhdessä suihkussa. Mä luulen, että tämä on sellainen selkeä signaali pojalle, että siirrytään iltarutiineihin, iltatankkaukseen jne, ja uni hiipii sitten tunnin puolentoista päästä. Mutta meillä vielä poika nukahtaa syliin ja nukkuu mun vieressä. Eli en tätä omaan sänkyyn nukuttamista ole jaksanut aloittaa vielä. Katsotaan sitten missä vaiheessa se tulee kuvioihin. Nyt vaan jotenkin tuntuu sille, että haluaa nauttia niistä toimivista rutiineista ennen kuin rikkoo taas kaavaa :D.
    Ja vauvauinti- meidänkin vesipeto tykkää (ja vanhemmat kans);).
    Ihanaa äitienpäivää!!

    ReplyDelete
  2. haha so lovely!

    ReplyDelete
  3. Ihana lukea iltarutiineistanne, Helena! Kylpy olis ihana, mut vekaralla on sen verran kuiva iho, että oomme rajoittaneet pulikoimisen pariin-kolmeen kertaan viikossa. Mutta muuten iltarutiinit selkeästi auttaa. Omaan sänkyyn nukuttaminen meni yllättävän kivuttomasti, mutta yöllä oon laiska siirtämään häntä syötön jälkeen takas pinnikseen. Ehtiihän sitä, ei se oo niin tarkkaa :) Ihanaa äitienpäivää sullekin!

    Anonyymille kiitokset!

    ReplyDelete