Kätilöopiston Haikaranpesä lienee harvoja - ellei peräti ainut - synnytysosasto Suomessa, joka haluaa tutustua asiakkaisiinsa kunnolla ennen synnytystä.
Haikaranpesä järjestää asiakkailleen omat valmennukset, joissa käydään perinpohjaisesti läpi kaikki sairaalaan lähtemisestä aina siihen hetkeen asti, kun tuore perhe kolmisen päivää myöhemmin kotiutetaan. Valmennuksissa on aikaa kysyä, puhua ja tutustua - Harri testasi etukäteen esimerkiksi ilokaasun (mutta ei tunnustanut, että siitä olisi ollut suurempaa vaikutusta).
Haikaranpesään haetaan raskauden puolivälin tienoilla ja sinne pääsee, mikäli raskaus on täysiaikainen ja sujunut ilman suurempia ongelmia. Osaston ideologiana on mahdollisimman yksilöllinen ja perhekeskeinen syntymä, jossa asiakkaiden toiveet ja tarpeet huomioidaan niin hyvin kuin se on lapsen ja äidin turvallisuuden ja resurssien puitteissa mahdollista.
Pyrkimyksenä on, että perhe saa viettää yhdessä ensimmäiset päivät perhehuoneessa ja tutustua rauhassa toisiinsa - tästä syystä osastolla on esimerkiksi oma keittiö, josta isien tehtävänä on hakea ruokaa perheelleen silloin kun perhe haluaa. Osastolla ollaan - myös synnytyksen aikana - omissa vaatteissa, toki sairaalan kaavun saa, jos ihan välttämättä haluaa (Harri olis halunnut, mutta isille niitä ei kuulemma ole jaossa).
Valmennusten lisäksi kaikki asiakkaat tavataan etukäteen synnytyssuunnittelussa. Nimi on tietysti sikäli harhaan johtava, että synnytystä ei voi etukäteen kovin tarkkaan suunnitella. Kysyin Harrilta ennen suunnittelua, että miten hän on ajatellut synnytyksen sujuvan. Kas näin: "Me mennään illalla sairaalaan yöksi ja aamulla haikara on tuonut meille vauvan. Miksi sen nimi muuten olis Haikaranpesä?"
Voi elämä. Kätilön pojalle saattaa vielä tulla jokunen yllätys matkan varrella :D
Suunnittelussa emme maininneet mitään haikaroista. Ilokaasusta ja akupunktiosta sen sijaan oli puhetta. Vekaran pitäisi vain malttaa odottaa vielä kuusitoista päivää, ja sitten sopii syntyä. Jännityksellä odotamme, kumpi tulee ensin: vekara vai joulupukki?
Tuo kuulostaa niin kivalta. Toivotaan, että vekara tosiaan pysyis vielä hetken mahassa.
ReplyDeleteMinäkin olen vaihtanut synnytyssairaalan TAYS:sta Vammalaan jossa on aika paljon inhimillisempi ja perhekeskeisempi synnytysosasto. Kaiken lisäksi siellä työskentelee tuttu kätilö jonka toivoisinkin olevan juuri silloin työvuorossa. Paitsi jos tämä vekara jostain typerästä syystä päättäisi syntyä joululomalla, menisimme Oulaskankaalle (joka muuten on 5. paras synnytyssairaala Suomessa).
Oulaskangas on tosiaan ihan maan kärkikastia, siellä ollaan monissa jutuissa esimerkiksi Haikaranpesääkin edellä (luulen, että siellä osaaminen yhdistyy ns. maalaisjärkeen). Joten hyvä paikka synnyttää sekin!
ReplyDelete